Museo säilyttää myös kieltä

Vuoden 2017 ensimmäisessä Kielikellossa oli Kirsti Aapalan ja Klaus Ruppelin artikkeli kulttuurisanoista. Kulttuuri-sana juontaa juurensa latinan maanviljelystä tarkoittavaan culturaan, sivistys-sana on sen sijaan suomalaista perua. Sivistäminen tarkoitti alun perin siistimistä, kohentamista ja kaikenlaista kaunistamista. Savossa asioita myös sivisteltiin. Kun haluttiin pellavakuiduista äärimmäisen hienoa lankaa, kuitujen erityisen tarkka puhdistaminen harjalla oli niin ikään sivistelyä.  Myös sana sipistely kertoo suomen puhujalle millaisesta toiminnasta on kyse. 


Koppelvakka, Kiihtelysvaaran Oskolasta. 


Artikkeli laittoi ajattelemaan sanojen muuttuvia merkityksiä ja sitä kautta Pohjois-Karjalan museon kokoelmien kansatieteellistä osaa. Vaikka kielen arkistointi ei kuulu museoiden perustehtäviin, ilahduttavasti luetteloinnin sivutuotteena tulee myös taltioitua muuttuvia tai vanhoja sanoja. 

 
Suojärveläisen Grigori Jeliseffin valmistama pitkä turu on vuodelta 1906.
Se on tyypiltään suora ja tuohella päällystetty halkioputkinen puutrumpetti.
 

Kokoelmista löytyy erilaisia kuontaloita, kuontalopuikkoja ja kuontalolapoja. Museoyhteydessä kuontalo on pellava- tai villatukko, josta kehrätään lankaa, mutta ehkä tutumpi merkitys on sotkuinen tukka. Museossa säilyvät myös esineiden kansanomaiset, hyvin paikallisetkin nimet. Päreinen seinäkori on Kiihtelysvaarassa tunnettu nimillä pärekoppoli ja koppelvakka. Tämäntyyppisiä seinäkoreja myydään edelleen, mutta ihan vain seinäkorin, ei pärekoppolin, nimellä. Tuohitorvien nimitys riippuu mallista, on turua ja breloa, ei pelkästään tuohisia paimentorvia, vaikka kaikkia malleja on käytetty paimenten äänimerkinannossa. 


Tsyöttöipuzu eli onkimatopurkki Salmin Rajaselästä
on peräisin 1800-luvun loppupuoliskolta.


Rajakarjalaiset sanat erotuvat ominen vivahteineen, löytyy puulusikkua (lienee selvä) puzua (pieni tuohinen säilystysastia), meästöä (suomeksi rapapalli, eli lapsen tuohinen helistinpallero) ja sellään kaubutav brujaa (selänraaputin).  Museot voivat siis omalta osaltaan täydentää suomen kielen kirjoa huolehtimalla konkreettisesti esineistä nimineen päivineen.  


Tuohiesineitä vitriinissä Juuret pystymetässä -näyttelystä.
Etualalla tuohinen maito-astia, puzu ja tuohikontti.
Kuva: Matti Kuuru.


Muutama herkullinen poiminta alussa mainitusta artikkelista tähän suomen kielen kulttuurisanojen kirjoon. Teatteria suomennettiin 1800-luvulla katsolaksi, kometiahuoneeksi ja näkymöksi. Ja eikö olisi ihanaa käydä soitelmuskokouksessa eli nuottipaikalla eli nuottilossa. Museo-sanan kanssa aikaisemmat  kielenhuoltajamme eivät ole revitelleet. Ehkä se olisikin ollut turhaa, koska sanan alkujuuri on sitä, mitä museot ovat.  Mouseion oli muinaisten kreikkalaisten taiteille ja tieteille pyhitetty paikka.

Iiris Heino

Kuukauden kuva / heinäkuu

Suomen juhlavuoden kunniaksi julkaisemme kerran kuukaudessa henkilökunnan poiminnan taidemuseon suomalaisen taiteen kokoelmasta. Heinäkuun valinnan on tehnyt museoassistenttimme Hanna-Maija.

Leena Luostarinen, Rock Bound II 1986
öljy kankaalle, Olavi Turtiaisen kokoelma



Leena Luostarisen maalauksissa minua puhuttelevat vahvat värit ja voimakkaat vedot – molemmat selkeästi läsnä myös Rock Bound II -maalauksessa. Toisen kerroksen aulaan hiljattain ripustettu teos palauttaa mieleen myös lämpimiä näyttelymuistoja: se oli esillä Joensuussa jo Luostarisen Tiikerinpiirtäjä-näyttelyssä 2013 muiden samaa kiviteemaa tutkivien teosten rinnalla, mutta hankittiin osaksi Olavi Turtiaisen kokoelmaa vasta tänä vuonna.

Hanna-Maija Laaksonen

Kuukauden kuva / elokuu

Suomen juhlavuoden kunniaksi julkaisemme kerran kuukaudessa henkilökunnan poiminnan taidemuseon suomalaisen taiteen kokoelmasta. Elokuun va...