Kohti rantatunnelmaa

Kesälomani on enää parin tunnin päässä! Iloista odotusta varjostaa pieni haikeus: ensimmäistä kertaa neljään vuoteen en nimittäin ole Lastenpopin aikaan töissä. Edellisinä vuosina olen päässyt nauttimaan pienten museovieraiden iloisuudesta ja tutkimisen riemusta - sekä tietysti askartelemaan ja valokuvaamaan mitä hurmaavimpia käpyeläimiä, keppinukkeja ja paperilohikäärmeitä. Nyt sitten pitäisi malttaa pysyä jotenkin pois tieltä. Huh!

Tiedostan kuitenkin, että työpaja jää hyviin käsiin, sillä viime vuodelta tuttu ohjaaja Maija on taas talossa ja apukäsinä häärii työpajaa jo viime viikosta valmistellut kesätyöntekijämme Sanni.

Vaikka kunnon uimakelit eivät ole vielä suvainneet ilmaantua tänne Pohjois-Karjalaan, työpajassa on mahdollista saada kiinni rantatunnelmasta. Paja kulkee tänä vuonna nimellä Elämää rantaviivalla: luvassa siis merihevosia, korentoja, kaloja, vaikka mitä! 




Sanni on tehnyt kierrätysmateriaaleista valmiiksi askartelupohjia pienimmille
työpajalaisille, isommat pääsevät leikkaamaan pohjansa itse.


Merellisiin tunnelmiin voi sukeltaa viileän kesän aikana myös Due Nelimarkka -näyttelyssä, jossa etenkin Riitta Nelimarkan työt hehkuvat välimerellisiä värejä - ja vilahtaapa teoksissa ihan meriaiheitakin.


Lähikuva teoksesta Every day the birth day! (2002)

Fotomontaasisarja La Valse tervehtii tulijaa heti ovella.


Kolme kaksipuoleista mobilea on karannut kattoonkin.


Vaikka Riitta Nelimarkan villit värit ja Eero Nelimarkan lyyriset muotokuvat ovatkin molemmat omilla tavoillaan puhuttelevia, omat suosikkini tässä näyttelyssä ovat Riitan Seitsemän veljestä -kirjan kuvituksessa käytetyt akvarellit 70-luvun lopulta. 




Muistan kirjan lapsuudestani, mummolasta: se oli samaan aikaan vastustamattoman kiehtova ja värisyttävän pelottava. Ilmeisesti kyseessä on jonkinlainen sukupolvikokemus, sillä opastuksillani käyneet kolmekymppiset ovat kertoneet samankaltaisista muistikuvista. Huikeaa!

Lasten askarrellessa yhdessä ohjaajien kanssa vanhemmilla on siis oiva mahdollisuus verestää lapsuusmuistoja. Tietysti asiaan sopii palata myös työpajahuloinoiden jälkeenkin, joko rauhassa itsekseen tai vaikka koko perheen voimin, sillä näyttelyssä itsessäänkin riittää ihmeteltävää ihan kaiken ikäisille. 

Ja ties vaikka kuvitettu Seitsemän veljestä löytäisi tiensä kutittelemaan taas uuden sukupolven mielikuvituksen sopukoita!

Lomamielellä,

Hanna-Maija

Museouduinko?

Moikka! Tässä kirjoittaa siis työssäoppimassa ollut 18-vuotias Maiju, kuka opiskelee Otsolassa toista vuotta audiovisuaalista viestintää. Etsin keväällä toppipaikkaa Joensuusta, joten hain tänne. Nyt on viisi viikkoa harjoittelua takana, ja kuusi viikkoa lomaa edessä ennen kolmatta opiskeluvuotta.

Ensimmäinen päivä ei jännittänyt, olin vain tietämätön. Sain esittelykierroksen täällä, sekä Carelicumissa. Sain myös oman työpisteen, jonka valloitinkin nopeasti kaikella kameraroinalla. Ensimmäisen viikon aikana alkoi tottua rytmiin ja talon tapoihin. Opin, että portaat ovat huomattavasti kätevämpi ja nopeampi reitti kuin hissi ja ettei Kiasmassa kannata mennä reunimmaiseen naistenvessaan järkyttävän kokoisen oven "raon" vuoksi. Sain  myös neuvoja taiteeseen liittyen: jos aiot ryhtyä esimerkiksi taidemaalariksi, ei kannata käyttää halpaa paperia.

Tietyt tavarat ovat kulkeneet koko harjoittelun ajan mukana. Niistä merkittävin on pöydällä lojunut pikkurillini pituinen töppökynä, jolla kirjoitin väkisin viimeiset viisi viikkoa. Ylpeys ei vain antanut periksi vaihtamaan pidempään. Hyvänä kakkosena tulee oma kamerani, jonka akkua sainkin kulutettua kiitettävästi.

Harjoittelun aikana pääsin taltioimaan Carelicumin molemmat näyttelyt. Pidin kuvaamisesta, pidin näyttelyistä ja pidin ihmisistä. Viime viikolla niiden lisäksi kuvasin Penttilänrannan taideteokset. 








Koko harjoittelun aikana kaikista mieluisin tehtävä on kuitenkin ollut video, jota kuvasin ja editoin ainakin pari viikkoa. Kun astun tähän museoon, tulee rauhallinen mutta utelias olo. Sana mysteeri voisi kuvata sitä hyvin. Joten toivon, että edes osa siitä fiiliksestä näkyy videolla.




Nyt jätän tämän mielenkiintoisen talon, sympaattiset ihmiset ja viiden sentin töppökynän odoittamaan seuraavaa harjoittelijaa. Uskon, että voin sitten vanhana sanoa ylpeänä olleeni kahdeksantoistakesäisenä töissä juuri tässä  taidemuseossa.

- Maiju Laukkanen


Kuukauden kuva / joulukuu

Suomen juhlavuoden kunniaksi julkaisemme kerran kuukaudessa henkilökunnan poiminnan taidemuseon suomalaisen taiteen kokoelmasta. Viimeisen...